TARINOITA MENNEISTÄ ESITYKSISTÄ

- 14.05.2008 @ Yllätä minut! -puistokonsertti, Tampere

Kun Tampereen yliopiston etnomusikologian opiskelijat päättivät järjestää vuoden 2008 keväällä puistokonsertin, kiinnitti Ingen välittömästi itsensä reittä pitkin esiintyjäkaartiin, pääjärjestäjä kun sattui olemaan Anton vaimo. Tästä samaisesta syystä Antto ajautui itsekin mukaan järjestelyhommiin, mistä onneksi oli jo kokemusta Hiiziviikonlopun parista. Erilaiset käytännöt, sama tuska.

Konserttipäivä valkeni epävakaisessa säässä. Koska konsertti oli nimensä mukaisesti puistossa, oli havaittavissa pientä pelkoa sääolosuhteista. Tätä asiaa ei kuitenkaan auttanut sen enempää surra, koska siihen ei juuri voinut vaikuttaa. Yhtyeen sadelaulutkin olivat toistuvasti epäonnistuneet vaikuttamaan säätilaan millään lailla. Valmistelut konserttipaikalla alkoivat jo aamupäivällä ja yhtye kerääntyi paikan päälle kukin omaan tahtiinsa. Puolikas yhtye, oikeastaan, sillä orkesteri oli yllättänyt myös itsensä kolmen jäsenen jättäydyttyä pois erilaisten (teko)syiden varjolla. Setti olikin vaatinut jonkin verran kappalevaihtoja ja uudelleensovituksia, mutta tilanne ei ollut katastrofaalinen - ainakaan vielä. Emmehän olleet edes päässeet lavalle asti.

Tapahtuman aloittivat Tampereen Capoeiristat pienellä showlla, jossa myös Antto oli mukana. Shown aikana paistoi aurinko, sen jälkeen tuli hetkellisesti räntää, which was nice. Ingen oli buukattu esiintymään ensimmäisenä. Hyvä meille, hyvä sinänsä. Tästähän meillä on kokemusta. Capoeiristojen jälkeen meillä oli hetkinen aikaa valmistautua, mm. laittamalla pellit kiinni rumpusettiin ja etsimällä rumpukapuloita, joita näytti olevan paikalla vain yksi. Toinen löytyi myöhemmin. Ei kuitenkaan tarpeeksi myöhään.

Viimein pienen säädön jälkeen keikka oli valmis alkamaan ja aurinkokin tuli esiin. I can see the sun is coming to me, kuten laulussa sanotaan. Alkunauhana päräytimme saksalaisia vakoiluviestejä, soittolistan arvoimme kaasunaamarista vetämällä. Tunnelma lavalla oli hieman hätäinen, johtuen ehkä siitä, että aikataulussa oli syytä pysyä, kun paikalla oli kuitenkin useampia orkestereita. Soitto sujui treenin määrään nähden hyvin ja spiikattiinkin ahkerasti, mitä yllättävän harva bändi teki. Kerkon häröilykohdassa Matti päätti virittää kitaransa ja uhkasimme erottaa hänet bändistä. Muita skandaaleja ei lavalla nähty. Lavan edessä nähtiinkin sitten jotain, sillä lähes koko keikan ajan miss Tanja esitti modernia tanssia kappaleidemme tahtiin.

Keikan jälkeen yhtyettä kiiteltiin hauskaksi ja viihteelliseksi sekä verrattiin Ristoon. Myös raakaa kritiikkiä tuli, "olitteks te harjotellu ollenkaan?". Toki, mutta siitä on jo aikaa.

Loppukonsertin ajan järjestyksenvalvojina toimineet Antto ja Lauri joutuivat toistuvasti tekemisiin keikkaa sivummalta seuranneen juopon kanssa, joka änkesi toistuvasti lavalle huutamaan mikrofoniin. "Mä olen spurgu, mä olen juoppo, mutta on mullakin musiikillinen tavoite! Se...on...kaaos!" Ehkä hänet olisi pitänyt värvätä bändiin mukaan?

Soittolista
Ikuinen maa
Metsä, pimeä yö ja varjo
I can feel nobody
Kerkko Koskinen lauloi, että rakkaus viiltää, mutta se on paskapuhetta se
Fatso
Salla

- 28.12.2006 @ Hiiziviikonloppu 18, Elimäki

Jonkinnäköiseksi perinteeksi muodostunut HiiziRoll seilailtiin jälleen läpi. Kyseessähän on siis Hiiziviikonloppu-tapahtuman ohjelmanumero, jossa vaihtelevat kokoonpanot esiintyvät. Enää emme edes ole rajoittuneet musiikkiin, vaan tällä kertaa kuultiin myös runonlausuntaa. Koska esiintyminen oli vain pieni osa itse tapahtumaa, ei siihen ehditty kuluttaa määrättömästi valmistautumisenergiaa. Vähän treenattiin ja enemmän säädettiin.

Pienenä huolena meillä oli yleisön kyllästyminen, sillä uuden materiaalin tuotanto soittokuntoon asti on ollut jokseenkin hidasta viime aikoina, joten olemme joutuneet valitsemaan setin suhteellisen pienestä ja suhteellisen monesti kuullusta valikoimasta. Niinpä päädyimme tällä kertaa harvoin kuultuihin biiseihin, itse asiassa kolme viidestä kappaleesta oli täysin ennenkuulumattomia. Setin viimeinen biisi, My brother, my saviour, oli tehty keikkaa varten treenatessa kevyen improvisoinnin pohjalta. Käy se nopea biisinteko siis vieläkin, kunhan jättää liian temppuilun ja säätämisen pois.

Itse setti, kuten koko Roll, pyrki olemaan hieman häröilevä ja tunnelmallinen. Yleisö makaili pehmikkeillä esiintymistilan lattialla, joten visuaalista antia tärkeämpää oli äänimaailman luominen. Koko setti olikin sitten ikäänkuin yhtä biisiä, jossa yksittäiset kappaleet kudottiin yhteen maalailevilla välirätväyksillä. Kaiken kaikkiaan sopii olla tyytyväinen, semminkin kun Heikki ehti paikalle vasta puoli tuntia ennen keikkaa kuulemaan biisit ja opettelemaan kompit.

Soittolista:
Metsä, pimeä yö ja varjo
Kuvajainen
Ikuinen maa
Laulu oikeasta lääkityksestä ja sen tärkeydestä
My brother, my saviour

Tee omat päätelmäsi esiintymisestä lataamalla se omalle koneellesi kuuntelua varten täältä.

------------------------

- 29.09.2006 @ Nuorisomessut, Elimäki

Koska olimme jo kokeneet messuesittelijän tunnot Nuorisomessuilla (ja voittaneet sadan euron palkinnon parhaasta messupöydästä!), saimme tänä vuonna kokea tapahtuman rok-yhtyeen näkökulmasta. Alunperin meidän ei pitänyt esiintyä lainkaan, vaan Cantawierteen ja Shattered Withinin lisäksi kolmas akti olisi ollut Emmi Aaltosen ja Lilli Niemisen kantele-rock-duo. Lillin estyttyä meidätkin pyydettiin mukaan, tosin meidän ja Emmin oletettiin esiintyvän yhdessä, mitä ei lopulta tapahtunut.

Aikaisemmin päivällä vedettiin tiukka treeni. Edessä oli ensimmäinen keikka ilman Jussia, jota korvasi Matti. Mattia korvasi jälleen Heijala, joka oli lukossa tulevasta selväpäisestä esiintymisestä johtuen.

"Ryyppäisitte joskus", Heijala kehottaa.

Mutta kun me olemme siinä niin huonoja.

Soitto kulkee riittävän hyvin. Keikkaa edeltävä kahvi nautitaan Heikillä, ohessa saamme myös virkistyä leikkikalujen parissa. Sitten Monnarille, jossa keikka tulisi olemaan. Rok-tapahtumahan oli suora jatko paikalla päivän olleille nuorisomessuille, joita oltiin kasailemassa, kun saavuimme. Tapasimme Emmin, joka esiintyisi kanssamme ja menimme löytämään backstagena toimivan pukuhuoneen. Ovessa olivat bändien nimet, meidän ensimmäisenä. Virtsa, tervetuloa päähän.

Sen jälkeen olikin pääasiassa aikaa istua. Lauri yritti turhaan löytää korvatulppia. Amatööri. Kun aika oli kypsä, saimme tehdä äänentarkistuksen, mikä lupailikin sitten hyvää illalle. Tänään emme voisi syyttää tekniikkaa. Kirottua. Lisää istuskelua, nyt esiintymissalin puolella. Tapahtuma oli 'puhaltamalla sisään' -tyyppiä, joten kaikki paikalla olleet henkilökuntaa ja yhtyeitä lukuunottamatta kierrätettiin pihan kautta puhaltamassa. Ei ongelmaa, paitsi jos kierrokseen kuuluu tunnin odottelu sateessa. Lisäksi tapahtuman piti alkaa 21:30, jolloin ulkona vielä odottavat puhallutettiinkin, mutta jostain oudosta syystä ketään ei päästetty sisään ennen kymmentä. Tehtäisiinkö näin aikuisille suunnatussa tapahtumassa?

Emmi aloittaa kauniilla ja sisältörikkaalla setillä, joka tosin jää aiottua lyhyemmäksi myöhästymisen takia, homman kun ilmeisesti pitää olla ohi puoleen yöhön mennessä. Sitten me. Lavalle ja rähisemään, ei turhia aikailuja. Biiseistä on vaikea keksiä niihin liittyviä spiikkejä. Tarvitsemme siis uusia kappaleita tai mihinkään liittymättömiä välijuontoja. Luultavasti molempia. Lava on iso ja siinä on tilaa riehaantua. Vielä tässä vaiheessa arveluttaa hieman esiintyä ilman Jussia, mutta kaikki sujuukin mallikkaasti. Ei virheettömästi, mutta mallikkaasti. Keikan palkitsevin hetki on, kun Joukko ruotsalaisia kansanedustajia -kappaleen jälkeen on hiljainen hetki, jonka täyttää yleisöstä kuuluva hämmentynyt "Joo-o". Siten tulee myös taputuksia.

Lopetamme Fatsoon, Heikki kieltäytyy tanssimasta. Emme kanna kaunaa. Kaunaa kannamme sen sijaan siitä, että Juho Sippola ei tullut paikalle. Ymmärrämme toki, että päihteetön tapahtuma ei ehkä Juholle sovi, mutta olimme odottaneet Juhon murtautuvan sisään ja piiloutuvan hälyn ajaksi takahuoneen vessaan. Kaikesta huolimatta Juho on hieno mies.

Soittolista:
Pyörikeinu
Salla
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Viimeisillä sukujuhlilla
Fatso

------------------------

- 02.09.2006 @ Alppiruusu, Elimäki

Kesän ainoa keikka - syksyllä. No, olihan ulkona aika lämmin. Kiitos keikasta kuuluu Cantawierteelle, joka keikan saatuaan järkkäsi meidät lämppäriksi. Cudos teille. Apua tuli myös basson varteen Miika Heijalan toimesta, kun Matti oli pakotettu pysyttelemään muissa toimissa.

Saavuimme paikalle kuuden maissa, kun kaikki kamat olivat jo pääosin paikallaan. Katselimme tovereidemme uutteraa työskentelyä pa-kamojen surinan poistamiseksi. Lopulta Kimmo onnistui, tietämättä/kertomatta miten (tämä taitaa olla yleistä [4.2.06] Cantawierteen keikoilla). Takahuoneeksi meille oli määritelty tila, jota Cantawierre kutsui vessakopiksi. Pikaisten neuvottelujen jälkeen pääsimme vaihtamaan yläkertaan, johon kaikki olivat tyytyväisiä. Me nyt olisimme olleet tyytyväisiä mihin vain, jos meillä ylipäänsä oli takahuone.

Asettumisen jälkeen etuisuudet vain jatkuivat, kun saimme ilmaista ruokaa. Syömisen aikana meitä viihdyttivät Laurin ja Kimmon mikkitestit. Lopulta tehtiin äänitestikin, Cantawierre veti ensin pari biisiä, sen jälkeen myös me. Näkymät olivat hyvät, joskin laulu kuului huonosti kummallakin bändillä. Siihen on tosin jo totuttu, onneksi kämpillä sentään kuulee.

Aikaa riitti yhä tapettavaksi asti. Jussi ja Heikki lähtivät hakemaan Jussin pikkusiskoa Minttua paikalle, kun Antto, Samuli ja Lauri käväisivät hakemassa Laurin isän Pekan ja juomassa kahvia. Kiitos tästä.

Molempien seurueiden palatessa alkoi soittoaika olla jo kohtuullisen lähellä. Siinä vaiheessa 19 lipun ostanutta. Enemmän kuin Sex Pistolsien ensimmäisellä keikalla. Suoritetaan vaatteidenvaihtoa ja puhutaan banaaneista. Miika haistaa testosteronin aina kun näkee paidattoman miehen. Soittokuume nousee, kello lähenee yhtätoista. Takahuoneen ja soittotilan yhdistävään porraskäytävään odottamaan Jussin vääntämää alkunauhaa. Jännittää, mutta tuntuu myös rokkitähdeltä. Taas.

Alkunauha. Kävelemme lavalle, porukkaa on joukoksi asti, ei kuitenkaan tungokseksi. Kengät pois ja lavalle. Alkunauha loppuu. Kitaraa viritetään. Bassoa viritetään. Heikki on valmis. Pyörikeinun ensimmäisen riffi vyöryy esiin ja moottorit käynnistyvät. Lavalla on hyvä olla. Yleisö osallistuu välihuutelujen muodossa ja Sallan piilotettu homoteema huomataan jo välispiikistä. Ja me kun yritimme olla hienovaraisia. Antto vääntelehtii Joukon aikana, kunnes Miika lyö päähän.

Puhutaan lisää banaaneista. On hiki. Soitetaan lisää. Joskus istutaan hetkeksi. Suvantokohdissa hymyillään salaa toisillemme. Fatson aikana Heikki esittää tanssin ja Jussi kiipeää monitorien päälle. Keikka on ohi, kiitämme. Kumarramme myös. Ei katumusta. Takahuoneessa voi taas rentoutua, mieli on korkealla. Cantawierren pojat antavat kannustavaa palautetta. Ennen illan päävetoa omistaja tulee kiittämään ja tarjoaa maljat. Sitten on aika kuunnella lisää rokkia.

Cantawierren veto on tiukka, kuten aina. Yleisö tuntuu olevan laiskasti mukana, kuunnellaan vain puolella korvalla. Sääli. Keikan ja encoren välillä jotkut muistavat tapella. Encore on tiukempi.

Soittolista:
Pyörikeinu
Salla
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Viikate
Viimeisillä sukujuhlilla
Teloitus
Kerkko Koskinen lauloi, että rakkaus viiltää, mutta se on paskapuhetta se
Fatso

------------------------

- 18.08.2006 @ Taiteiden yö, Kouvola

Kouvolalaisen kulttuurielämän vuotuinen kohokohta lähestyi ja me halusimme olla (jälleen) osa sitä. Viime vuonna olimme paikalla enemmänkin katusoittajan meiningillä veivaten saman setin läpi pari kolme kertaa, mutta nyt painotus oli selvästi enemmän keikan puolella laadukkaine välijuontoineen kaikkineen. Lisäksi mukana oli Heijala, johon olemme jo kasvaneet kiinni. Asiat eivät lähteneet rullaamaan kovin hyvin. Myöhästyimme sovitusta kello yhdeksästä, koska olimme katsomassa Marko Kiviojan dokkaria Koria-Rollista. Emme edes ehtineet nähdä sitä loppuun. Sitten tuskailimme sopivaa soittopaikkaa etsiessämme, kaikkia kamojamme kantaen. Ja Heijala oli vihainen. Epätoivon paikka.

Viime vuonna vastassamme oli ainoastaan puhallinorkesteri, jonka kätevästi väistimme välttäen päällekkäissoiton. Tänä vuonna lähistöllä soitettiin myös kovaäänisehköä konemusiikkia, joka uhkasi hukuttaa meidän esityksemme alleen. Onneksi se ei loppujen lopuksi kuulemma haitannut. Tarkoittaako se sitä, ette me kuuluimme - en tiedä.

Ilta pimeni, taustakangas hohti yössä ja katsojat jaksoivat urheasti loppuun asti. Soitimme Miikan kanssa parin biisin vuoroissa, mikä toimi aika mukavasti, mitä nyt biitti joskus hieman häiritsi ainakin esiintyvää taiteilijaa, kun piti pinnistellä tullakseen kuulluksi. Sippolan Juho mekasti kännissä, myös biisien aikana, mutta koska olemme hyviä ihmisiä, toteutimme Juhon biisitoiveen. Salminen jakoi rahaa anteliaasti, eli Miika sai kaljarahansa. Hyvä. Ensi vuonna lienee syytä analysoida ohjelma paremmin ja tehdä sen myötä päätös soittopaikasta. Silti on syytä olla tyytyväinen. Yhtyeellä oli tyylikäs ja yhtenevä tummathousut-valkoinenpaita-mustakravatti-surunauha -asukokonaisuus ja tunnelmaa oli kuin Tunnel' maassa.

Soittolista:
Fatso
Salla
Kuvajainen
Sadelaulu
Mies
Kerkko Koskinen lauloi, että rakkaus viiltää, mutta se on paskapuhetta se
Onnea Heijala!
Eväsretki

------------------------

- 22.07.2006 @ Hiiziviikonloppu XVI, Takamaa

Käytimme jälleen kerran tapahtumanjärjestäjän asemaa hyväksemme ja hyppäsimme lauteille hiiziviikonloppu XVI-tapahtuman tiimellyksessä. Viime vuoden tapaan mukaan oli pyydetty myös ystävämme Miika Heijala, joka yleisön lämmittämisen lisäksi soitti pillisoolon keikan ensimmäisessä kappaleessa. Respecto!

Itse yhtye oli päättänyt ottaa tällä kertaa hiljaisemman ja hillityn linjan, koska viime vuoden rähjääminen ei uponnut yleisöön samalla tavalla. Lisäksi rauhallisemman keikan intiimiys tuntui sopivan hiiteen paremmin. Niinpä soitimme ilman korvatulppia ja annoimme volyymin määräytyä sen perusteella. Kaikki meni loppujen lopuksi varsin hyvin. Ulosanti oli jokseenkin kohdallaan, samoin äänentoisto. Tästä huolimatta olimme hermostuneita ja unohdimme kokonaan alkunauhan ja savukoneen, jonka tuottama utuverho olisi näyttänyt kivalta keikan himmeässä valaistuksessa. Keikkaa varten oli myös tehty upouusi ja ikioma taustakangas, jonka muistimme. Kangas avitti myös luomisprosessia yhtyeessämme, kun sävelsimme Laurille serenadin hänen siivotessaan kankaan maalauksesta aiheutuneita tahroja.

Lavalla oli mukavaa, kuten yleisössäkin tuntui olevan. Ilahduttavaa oli myös se, että katsojat esittivät spontaaneja toiveita ja näin ollen muistivat todistetusti ainakin kahden kappaleen nimen. Luonnollisesti emme toteuttaneet kumpaakaan toivetta, me epäkaupalliset me. On myös huomioitava, että aina viimeisiin harjoituksiin asti oli tarkoitus soittaa Kuvajainen, kunnes selvisi, että soittajat eivät hallinneet sitä. Treu professionalism. Eikä Jussi edes katkaissut kieltä kitarasta.

Soittolista:
Kerkko Koskinen lauloi, että rakkaus viiltää, mutta se on paskapuhetta se
Salla
Viimeisillä sukujuhlilla
Ikuinen maa

------------------------

- 27.11.2005 @ Kouvola, Kasvun paikka

Useiden eri tahojen järjestämä ilmaistapahtuma Kouvolan Kuntotalolla oli saanut kokoon varsin laadukkaan esiintyjäkaartin, ja rymysimme siellä mekin. Soitimme yhdeksän bändin rundissa toisena, vaikka olimme varmasti teknisesti illan huonoin yhtye, mutta varmastikin sieltä omalaatuisimmasta päästä. Ja luonnistuuhan se soittokin paremmin kuin das Premier-levyn aikoihin. Hauskemmaksihan tämä vain muuttuu.

Itse keikka oli varsin mielenkiintoinen. Ulkoiset järjestelyt pidättelivät mallikkaasti - valot, äänentoisto ja savut rokkasivat. Samaa teki bändikin. Ainakin näin vokalistin näkökulmasta. Ehkä joku muukin kertoo näkökantojaan, mikäli olen väärässä. Tai vaikka olisin oikeassakin. Koko setti vain tuntui olevan ohi kovin nopeasti. Ja välispiikit oli vähän tylsiä. Paitsi Kekkos-spiikki, joka taasen saattoi olla sopimaton, mutta sehän on kai sitten sitä rokkia. Jussi katkaisi taas kielen. Kitarasta. Ja rumpusetistä puuttui virveli ja basarin pedaali, aluksi. Nekin saatiin sitten.

Ennen keikkaa pohdittiin sitäkin, että sitten voi olla hyvällä mielellä, kun meidät pyydetään esiintymään kahdesti samaan paikkaan. Ja mehän tulemme. Ja metelöimme. Rok.

Soittolista:
Ikuinen maa
Salla
Fatso
Viikate
Pyörikeinu
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia

------------------------

- 11.11. 2005 @ Kuusankoski, Kulttuurimessut

Pidimme messuilla pienimuotoisen esittelyn Virhe.org:ista ja siihen liittyvästä toiminnasta. Ohessa soitimme Fatson ja Heijala luikautti pari veisua.

------------------------

- 09.09. 2005 Cantarock @ Elimäki, kesäteatteri

Kun Miika Heijala toimii rok-tapahtuman puuhamiehenä, eivät asiat voi mennä ainakaan kovin pahasti vikaan. Eiväthän ne sitten menneetkään, lukuunottamatta Jussin kitarasta katkennutta kieltä. Emme olleet päässeet soittamaan yhdessä pitkään aikaan, asummehan kohtalaisen eri puolilla etelä-Suomea, joten tätä keikkaa varten treenattiin samana päivänä kovassa kiireessä pari tuntia ennen tapahtuman alkua. Itse paikan päällä tunnelma oli kuitenkin levollinen eikä hätäilevää kiirettä ollut missään vaiheessa tapahtuman aikataulun pysyessä silti ihailtavan kasassa.

Oma osuutemme sujui yleisesti ottaen hyvin, kyseistä esitystä pohdittiin jopa yhtyeen parhaaksi. Alkukeikan meininki oli staattisempaa, mutta loppua kohden meni riehakkaammaksi, kun liikuttiin akselilla fatso-joukko-eväsretki. Niin, ensimmäisen Cantarockin kunniaksi soitimme tämän wanhan hitin setin päätteeksi ja tributoimme siinä ohessa XLSippolaa. Laulun kannalta on mainittava, että tämä oli (Tolkkilan akustisen keikan lisäksi) ensimmäinen keikka, jossa kuulin ääneni läpi keikan. En tiedä, kuuliko yleisö sitä sitten. Välispiikitkin onnistuivat ihan mukavasti. Ja rytmiä soitettiin spray-pullolla. Matti osoitti rok-elkeitä heittämällä liivinsä yleisöön, vaikkei niitä ihan eturiviin asti saanutkaan. Lauri näytti pedofiilille ja Heikki ei kuulemma kuullut juuri mitään, mutta soitteli kyllä tiukasti. Äläkä Jussi huoli, hyvin se meni, vaikket sitä myönnäkään.

Mukana ruskariehassa olivat Omaisuusvahinko, Rajavyöhyke, Access Beyond ja Cantawierre

Post Scriptum: Kuunneltuani alustavia taltiointeja keikan kahdesta ensimmäisestä biisistä, joudun vetämään hieman takaisinpäin. Ne eivät kuulostaneet kovin hyvälle. Varsinkin minun (Anton) laulu Pyörikeinussa ei mennyt ihan putkeen. Toivottavasti homma parani loppua kohden.

Soittolista:
Pyörikeinu
Salla
Viikate
Fatso
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Eväsretki

------------------------

- 19.08. 2005 Kouvolan Taiteiden yö @ Kouvola-talon nurmikko

Taiteiden yön hämärtyessä kidutimme ohikulkijoita akustisilla tenhuilla. Pusikon ja parin puun yhteyteen asemansa kaivanut kakofoniakollektiivi sai ihan mukavasti yleisöä (eikä ainoastaan tutuista ja sukulaisista, joita heitäkin oli iloksemme paikalla keskikokoinen joukkio). Olimme epäkaupallisia, emmekä pyytäneet ohikulkijoilta rahaa. Koska "taide kuuluu kaikille, Matille ja Maijalle", näin Samulia mukaillakseni.

Yhtyeen ohjelmistoa kommentoitiin yleisön taholta jälkeenpäin yllättävän laadukkaaksi. Anton sisko (joka itse on varsin laulutaitoinen) kehui erityisesti vokaaleja. Matin ääni määriteltiin poikamaiseksi, Laurin hienoksi & johonkin klassiseen kuoroon kelpaavaksi ja Anton runolliseksi. Jussin ääntä olisi haluttu kuulla. Erityiskiitosta kappalelistasta saivat Kuvajainen ja Salla. Miika Heijala ei viuhahtanut keikan aikana.

Soittolista:
Fatso
Viikate
Sadelaulu
Kuvajainen
Salla
Mies
Nobody I Can Feel

------------------------

- 06.08. 2005 Kymijokipäivä @ Kallioniemi, Koria

Mukana treenailivat myös Omaisuusvahinko ja Cantawierre. Tapahtumaa vaivasi monien pienemmän skaalan tapahtumien tapaan yleisön puute. Yhtyeen käsityksen mukaan tapahtumaa ei ollut kovin intensiivisesti mainostettukaan, mikä on sääli, koska ainakin hieman raskaamman musiikin ystäville tarjolla olisi ollut maukas kattaus ja vieläpä ilmaiseksi.

Soittolista:
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Viikate
Fatso
Mies
Pyörikeinu

------------------------

- 21.07. 2005 Huonon musiikin ilta @ Heinola, Ravintola Tukkijätkä

Tapahtuma oli vähintään varsin erikoinen. Ingen selvityi tapahtumaan esikarsintojen kautta ja järjestäjien sanoin "meidät tahdottiin mukaan ehdottomasti". Iloa. Sääli vain, että tapahtuma ei ollut ihan sellainen kuin ajattelimme. Mutta oikein hauskaa kyllä oli!

Soittolista:
Wrecking Crew (XLSippolan taustabändinä)
Eväsretki

------------------------

- 08.07. 2005 Hiizi-Roll @ Hiiziviikonloppu XIII, Takamaa

Mukana oli myös Heijala.

Jälleen kerraan oli Hiiden aika, mikä antoi loistavan tilaisuuden esiintymiselle. Heijalan tyylikkään eleettömän lämmittelyn jälkeen soitimme intensiivisen setin, teemana kaikkien rakastama Wizard of Oz. Olo oli vähän kuin rokkitähdellä. Huomautettavan arvoista myös Samulin debytoiminen bassonvarressa.

Soittolista:
Ikuinen maa
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Viikate
Fatso
Pyörikeinu
Musta kevät
---
Teloitus

------------------------

- 01.05. 2005 Virhe.orgin taidenäyttely @ Vartiotupa-Galleria, Koria

Ingenin jäsenten ylläpitämä sivusto virhe.org koosti jäsentensä teoksista taidenäyttelyn toukokuun ajaksi ja juhlisti avajaisia esiintymällä siellä Ingenin lempparimuusikon Miika Heijalan keralla. Musiikin taso oli miellyttävän korkea ja avajaiset kaiken kaikkiaan varsin onnistunut tapahtuma.

Soittolista:
Viikate (instrumental-mix)
Fatso (Läski päästäinen)

Miika soitti kappaleet Dementia ja Taidenäyttely. Kaikki esitykset olivat akustisia.

------------------------

- 28.12. 2004 Hiizi-Roll @ Tolkkila

Ingen rikasti jäsentensä järjestämää roolipelitapahtumaa akustisella setillä, jota kehystivät Jussin tekemä videoshow, Heijalan tekemä alkunauha, UV-lamppu ja avaruushaalarit. Ensimmäistä kertaa suunniteltua ja toteutettua lavashowta sekä mielikuvituksekkaita välispiikkejä.

"Millon teillä on keikka, jossa on enemmän musiikkia ja vähemmän kaikkea härpätystä?"

Yleisö piti esiintymisestä ja yhtye suvaitsi soittaa encoren. Kovaa, korkealta ja tauon kanssa.

Soittolista:
Alkunauha (Heijala - Kreikkalaiset kalsarit)
Teloitus
Tulkoon joulu (san. ja säv. Pekka Simojoki)
Joukko ruotsalaisia kansanedustajia
Kuvajainen
---
I Can Feel Nobody

Ennen Ingeniä esiintyi ruotsalaista poppia hilpeästi soittanut Känslor.

------------------------

- 17.07. 2004 PreArtjärvirock @ Artjärvi

Ensimmäinen oikea keikka. Odotukset olivat korkealla. Alkunauha jäi soittamatta teknisten ongelmien vuoksi ja koska kaikki olivat jännityksen lamaannuttamia keikka alkoi ennen kuin kukaan huomasikaan - päättyminen myös. Jälleen kerran Ingen oli illan ainoa bändi jolta toivottiin encorea. Sitä ei tullut. Paikalla tenhusivat myös Kallo ja Rajavyöhyke!

Soittolista:
Eväsretki
Mies
Ilmansuuntalaulu
Teloitus
Keltainen (mitta on miehen toimi, toimi on miehen mitta jne.)

Jälkikirjoitus:
Pakko kuitenkin mainita hauska tapaus keikan jälkeen, kun Rajavyöhyke oli viimeisenä bändinä soittamassa ja Jussi ja Matti olivat sitä jääneet katselemaan. Edessä seisoi pari ehkä 10 vuotiasta poikaa jotka varsin eläväisesti fiilistelivät musiikkia. Poikien isä tuli paikalle ja kysyi "Onko hyvä bändi?" johon pojat vastasivat "Joo, mut se eka oli kaikkein paras!".
Kohdeyleisö on saavutettu.

------------------------

- 15.05. 2004 Virhe.org miitti @ Pioneeriravintola, Koria

Ingenin ensimmäinen keikka, tai oikeastaan "musiikillinen taide-esitys", kuten bändi toimintoa luonnehti.

Meininki oli hyvä ja esiintyjät tyytyväisiä. Encorekin soitettiin, vaikka se olikin vain biisinraakile, koska kaikki olemassaolevat kappaleet oli jo keikalla soitettu. Keikan visuaalisista efekteistä mainittakoon uv-valo.

Soittolista:
Intro (Noisemaker - 0001)
Eväsretki
Mies
Hydrauliikkapumppu (esityksessä improvisoitu)
Keltainen (mitta on miehen toimi)
---
Pyörikeinu (demoriffi)

------------------------

- 30.12. 2003 Hiiziviikonloppu 8 @ Tolkkila

Ingen juhlisti Hiizi-EP:n nauhoitusta esittämällä livenä uunituoreen kappaleen Keltainen (mitta on miehen toimi). Yleisö hymyili, mikä voitaneen tulkita positiiviseksi reaktioksi.

------------------------

- 06.09. 2003 Virhe.org miitti @ Tolkkila

Ingen pitäytyi hillityn taiteellisella linjalla Jussi Hellsténin esittäessä kappaleen Vartalo levyltä Das Premier. Yhtye oli tyytyväinen.

------------------------

- 29.12. 2002 Hiiziviikonloppu 5.5 @ Tolkkila

Ingen taiteili kahden jäsenen voimin Jussin lausuessa ja soittaessa pianoa Anton heiluessa konga-rumpujen kanssa. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja jopa tyylikäs.

------------------------