biografia
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
discografia
jäsenet
keikat
media
päiväkirjat
in english foorumi
etusivu
Tmi Samuli Suikkanen
Etusivu » biografia » 2004
2004
UUDET RELEET
Jäsenillä tuntui olevan ylimääräistä rahaa tilillään ja se päätettiin käyttää yhteiseen hyvään - ihka oikeiden soitinten ostoon. Bändi oli kuitenkin jo edennyt siihen pisteeseen, että Anttilasta ostetut lasten leikkirummut kelpasivat lähinnä bändikämpän maskotiksi. Niinpä yhtye tilasi reilulla tonnilla leluja Jussin toimiessa projektin organisaattorina. Saksasta lähti pian viisi pakettia täynnä kakofonian välikappaleita kohti Anjalan postia, josta ne lopulta kauniina keväisenä päivänä päätyivät soittajien käsiin. Ongelmitta tämä ei tietenkään sujunut. Anton djembe puuttui paketista kokonaan, Jussin kitara vaati tunaamista ja rumpusetin crashin teline oli murtunut kuljetuksessa. Muuten tavara oli kuitenkin kunnossa ja mieli korkealla. Teline ja djembe saatiin jälkitoimituksessa. Uusien soitinten myötä jäsenet innostuivat sävellys- ja sanoitustyöhön ja uutta materiaalia saatettiin alulle.
INGENILLE KOTI
Nyt kaivattiin ainoastaan tilaa, jossa harjoitella. Kenenkään koti ei tuntunut soveltuvan tähän ja unelmoiden puhuttiin sopivan tilan vuokraamisesta kiusallisen tietoisena vaadittavan rahan puutteesta. Helpotusta pulmaan toi Heikki Sinkkonen (rummut), joka sai yhtyeen käyttöön toimistohuoneen pihapiirin konehallin yläkerrasta. Rummut roudattiin sinne ja yhdet harjoituksetkin ehdittiin pitää. Ne tosin olivat melko vaillinaiset, koska kaikille ei vielä ollut soitinta ja biisit olivat hieman puolitiessään. Vähän ajan kuluttua löysimme tarkoitusperiimme huomattavasti paremmin soveltuvan paikan. Kamat roudattiin nopeasti uuteen asumukseen ja suunnittelut akustiikan ja sisustuksen parantamiseksi on aloitettu. Mieli on hyvä. Virhe.orgin tapaamisessa Ingen pääsi kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa kunnolla lavalle. Esiintyminen oli lyhyehkö, mutta tyylikäs. Alkunauhasta ja uv-valosta ei ole enää pitkä matka Tavastialle.
VASTATUULTA JA TAKAISKUJA
Ennen kuin mikään mainittava levy-yhtiö ehti ottaa yhteyttä yhtyeeseen, sen jäsenistö hajautui tehokkaasti ympäri Etelä-Suomea, mikä taasen ehkäisi harjoittelua. Nyt kuitenkin jonkinlainen etäharjoittelu on ilmentynyt puheen asteelle ja syksyn ja talven lomien aikana suunnitellaan improvisaatiolevyä pukattavaksi. Ingen ei siis ole kuollut, vaan se Jussin sanoin kyräilee hiljaa. Toinen ikävä tapaus sattui bändikämpän kohdalla, josta ingen joutuu pian muuttamaan pois ja etsimään itselleen uuden. Ehkä siellä uudessakin sitten mahtuu kyräilemään.
2004
UUDET RELEET
Jäsenillä tuntui olevan ylimääräistä rahaa tilillään ja se päätettiin käyttää yhteiseen hyvään - ihka oikeiden soitinten ostoon. Bändi oli kuitenkin jo edennyt siihen pisteeseen, että Anttilasta ostetut lasten leikkirummut kelpasivat lähinnä bändikämpän maskotiksi. Niinpä yhtye tilasi reilulla tonnilla leluja Jussin toimiessa projektin organisaattorina. Saksasta lähti pian viisi pakettia täynnä kakofonian välikappaleita kohti Anjalan postia, josta ne lopulta kauniina keväisenä päivänä päätyivät soittajien käsiin. Ongelmitta tämä ei tietenkään sujunut. Anton djembe puuttui paketista kokonaan, Jussin kitara vaati tunaamista ja rumpusetin crashin teline oli murtunut kuljetuksessa. Muuten tavara oli kuitenkin kunnossa ja mieli korkealla. Teline ja djembe saatiin jälkitoimituksessa. Uusien soitinten myötä jäsenet innostuivat sävellys- ja sanoitustyöhön ja uutta materiaalia saatettiin alulle.
INGENILLE KOTI
Nyt kaivattiin ainoastaan tilaa, jossa harjoitella. Kenenkään koti ei tuntunut soveltuvan tähän ja unelmoiden puhuttiin sopivan tilan vuokraamisesta kiusallisen tietoisena vaadittavan rahan puutteesta. Helpotusta pulmaan toi Heikki Sinkkonen (rummut), joka sai yhtyeen käyttöön toimistohuoneen pihapiirin konehallin yläkerrasta. Rummut roudattiin sinne ja yhdet harjoituksetkin ehdittiin pitää. Ne tosin olivat melko vaillinaiset, koska kaikille ei vielä ollut soitinta ja biisit olivat hieman puolitiessään. Vähän ajan kuluttua löysimme tarkoitusperiimme huomattavasti paremmin soveltuvan paikan. Kamat roudattiin nopeasti uuteen asumukseen ja suunnittelut akustiikan ja sisustuksen parantamiseksi on aloitettu. Mieli on hyvä. Virhe.orgin tapaamisessa Ingen pääsi kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa kunnolla lavalle. Esiintyminen oli lyhyehkö, mutta tyylikäs. Alkunauhasta ja uv-valosta ei ole enää pitkä matka Tavastialle.
VASTATUULTA JA TAKAISKUJA
Ennen kuin mikään mainittava levy-yhtiö ehti ottaa yhteyttä yhtyeeseen, sen jäsenistö hajautui tehokkaasti ympäri Etelä-Suomea, mikä taasen ehkäisi harjoittelua. Nyt kuitenkin jonkinlainen etäharjoittelu on ilmentynyt puheen asteelle ja syksyn ja talven lomien aikana suunnitellaan improvisaatiolevyä pukattavaksi. Ingen ei siis ole kuollut, vaan se Jussin sanoin kyräilee hiljaa. Toinen ikävä tapaus sattui bändikämpän kohdalla, josta ingen joutuu pian muuttamaan pois ja etsimään itselleen uuden. Ehkä siellä uudessakin sitten mahtuu kyräilemään.